Loimaan Leisku ry

Historia

Yleisurheilu pitkällä tähtäimellä huipulle

Toisen maailmansodan jälkeen Leiskun yleisurheilussa on erotettavissa kolme vaihetta. 1950-lukua voitaisiin kutsua eräänlaiseksi pioneerivaiheeksi. Toinen vaihe sijoittuu 1960-luvulle ja sitä voidaan nimittää juoksu-urheilun nousukaudeksi. 1970-luvun alussa alkaneessa kolmannessa vaiheessa Leiskusta tuli yksi TUL:n parhaista kestävyysjuoksuseuroista.

Pioneerivaihe: 1950-luku

Kautta voi kutsua pioneerivaiheeksi sen vuoksi, että silloinen yleisurheilu lepäsi suhteellisen harvojen urheilijoiden kuten Armas Yleniuksen, Niilo Kokkosuon, Salmisen veljesten, Kantolan Matin, Nikolai Vanhasen, Paavo ja Arvo Sulkasen, Erkki Koskisen, Väinö Tanhuanpään ja Pentti Mäkilän varassa. Nikolai Vanhanen menestyi hyvin 1950-luvun alussa TUL:n poikien kilpailuissa. Sulkasen veljekset juoksivat hyvin sekä maastossa että radalla. Erkki Koskinen puolestaan nousi maajoukkuetason urheilijaksi ja Väinö Tanhuanpää on ehkä ollut Leiskun kaikkien aikojen menestyksekkäin keihäänheittäjä.
Pentti Mäkilä aloitti kymmenvuotisena Leiskun kilpailuissa Kauhanojalla ja kehittyi runsaan 11 sekunnin satasen juoksijaksi. Pitkälle Pentin varaan rakentui myös Leiskun yleisurheilun sekä toinen että kolmas vaihe. Pentti muistelee, että 1950-luvulla yleisurheilu jäi selvästi pesäpallon varjoon. Seuran järjestämää omaa valmennustoimintaa ei juuri ollut. Merkittävän poikkeuksen hän muistaa poikavuosiltaan 1950-luvun alusta. Tuolloin itse Voitto Hellsten kävi vetämässä yhden jumpan Loimaalla. Tapahtuma keräsi Työväentalon salin täyteen väkeä, mutta siihen se innostus sitten sammui.
Pentti itse sai valmennusohjelman Sulkasella vierailleelta puolalaiselta valmentajalta, jonka nimeä kukaan nelisenkymmentä vuotta myöhemmin enää tunnu muistavan. Hänen valmennusopeilleen oli tyypillistä nopeusharjoittelu, mikä piti sisällään mm. paljon vetoharjoituksia, hyppelyjä ja nurmikolla avojaloin juoksentelua. Hän korosti myös, että juokseminen piti tapahtua päkiällä.

Juoksu-urheilun nousukausi: 1960-luku

1960-luvulle on tyypillistä ensinnäkin, että seuran yleisurheilu keskittyi ensisijaisesti sekä pika- että kestävyysjuoksulajeihin. Toinen tyypillinen piirre tälle kehitysvaiheelle on se, että yleisurheiluharjoittelu sai systemaattisemman luonteen.
Juoksu-urheilun vetäjäksi ryhtyi Pentti Mäkilä ja hän alkoi soveltaa niitä ohjeita, joita oli saanut omaan harjoitteluunsa. Harjoitteluissa oli mukana paljon lahjakkaita. Harjoituksia tehtiin läpi vuoden ainakin kolme kertaa vuodessa. Juostiin yhteislenkkejä, tehtiin vetoharjoitteluja, juostiin paljon talvella lumessa, tehtiin voimaharjoittelua punteilla ja käytiin salilla jumpalla.
Harjoittelu alkoi tuottaa tulosta, niin että vuonna 1964 Leiskun pojat voittivat kaikki TUL:n viestimestaruudet ja nuoret voittivat 4 x 1500 metrin viestin. Tämän vaiheen huippuhetket  elettiinkin 1960-luvun puolivälissä. Kauden kruunasi vuosi 1967, jolloin Jukka Laaksonen voitti Leiskun ensimmäisen yleisurheilun SM-mitalin.
Vuosikymmenen puolivälin jälkeen yleisurheilu alkoi hiipua ja oli 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa itse asiassa enää Jukka Laaksosen, Tarja Kauniston ja Jouko Reijosen varassa.

Kestävyysjuoksun huippukausi: 1970- ja 1980-luku

1970-luvulla Leisku alkoi kehittyä kansallisesti merkittäväksi kestävyysjuoksuseuraksi. Tälle kaudelle oli tyypillistä mm. ohjelmoidun, systemaattisen, nousujohteisen ja erittäin kovan jokapäiväisen harjoittelun mukaan tulo. Tämä johtui pitkälti siitä, että Jukka Laaksonen ja Jouko Reijonen saivat valmentajakseen TUL:n kestävyysjuoksun päävalmentajan Klaus Peurlan. Hänen oppinsa siirtyivät sekä Jukan että erityisesti Joukon kautta uuden sukupolven urheilijoiden kuten Timo Ojalan, Jarmo Rasin, Harri ja Tapio Mattilan harjoitusohjelmiin.
Seuran kestävyysjuoksun taso nousi ja parhaat urheilijat yltivät lukuisiin TUL:n mestaruuksiin ja hyviin saavutuksiin niin nuorten sarjojen kuin aikuistenkin SM-kisoissa.
1970-luvun jälkipuoliskon erityispiirre oli tyttöjen mukana olo. Aikaisemmin olivat tytöt olleet yleisurheiluharjoituksissa vain miellyttäviä poikkeuksia, mutta vuosina 1975 – 1978 heitä oli mukana parhaimmillaan yli 30. Tyttöjen valmennuksesta vastasi Pekka Mäkilä. Valtaosa tytöistä oli mukana vain siksi, että Pekan harjoitukset olivat mukavia, mutta olipa mukana myös niitä, jotka kilpailivat oikein tosissaan. Tuloksena oli muutamia piirinmestaruuksia ja mitalisijoja piirin viestikisoissa.

Nousu jatkui 1990-luvulla

1990-luvulla elettiin uutta nousukautta ja neljännen kauden voidaan sanoa alkaneen tällöin. Leisku nousi kyseisellä vuosikymmenellä yhdeksi Suomen parhaista kestävyysseuroista. 1990-luvulla Leiskun yleisurheilijat saavuttivat 9 SM-mitalia. Menestyksestä vastasivat naiset ja nuoret pojat. Naiset menestyivät erityisesti SM-maastojen joukkuekilpailuissa.